NIMETÖN

 

Minun piti matkustaa pois

      mutta olen tässä yhä

 

Luulin silloin,

      että matka tapahtuu pian,

      sillä kuvat, jotka näin

      olivat lähtöni kuvia.

Maa oli kaunis, niitty puhdas,

      mutta ei minua varten.

Linnut lauloivat, kukat kuiskailivat,

      mutta kaukana oli tumma metsä.

      Jossain liikkui yän henki

      niinkuin harso,

      se kätki itseensä hukkuneita,

      vei ne kauas salolle

      jossa suon silmä poreili

      ja keitti haavoittuneita sydämiä.

Kaikki oli niin kaunista ja niin hiljaista

     ja sydämeni odotti,

      sillä olihan itsestään selvää,

      että jotain tulisi tapahtumaan.

      Matka,

      tietysti matka sinne

      jossa oli kaiken tämän oikea puoli.

äitini valitti, isäni oli uupunut,

      naapurissa tapahtui onnettomuuksia

      ja jossain oli autioita huoneita,

      tyhjiä käytäviä,

                 jotka kaikuivat onttoutta.

 

Kissa istui puuhkiossa

      ja tuijotti ohitseni

                 näkemättä minua

      vaikka koko sydämelläni

      sanoin rakastavani sitä.

Jossakin ratapihalla,

      jossa junat kalistelivat

      kytkinrautojaan,

      ulvoi halkosirkkeli

      ja katkoi puita,

      jotka eivät olleet tehneet

      muuta pahaa kuin kasvaneet

                    liian suuriksi.

Jotain täytyi pian tapahtua,

      siitä huolimatta,

      vaikka äitini oli jo liian kauan

      valittanut ja isäni

      liian kauan ollut uupunut,

      ja vaikka aika oli pysähtynyt

      ja samat kaukaiset äänet

      kertautuneet liian monta kertaa.

 

Mutta tässä olen yhä vielä,

      eikä mitään ole tapahtunut.

 

 

 

Kerran luulin,

      että sydämeni ei ole valmis,

      että sen pitää rakastaa,

      paljon enemmän rakastaa

      kuin mihin kykyni riittivät.

Mutta jos vaikka sydäntä hellyys pakottaa

      ei se riitä. Sillä vaikka se nostaisi

      tuhannen onnetonta onneen

      tai hellyyteen,

                 jää yksinäisyys,

      ja täällä ei ole mitään muuta

      kuin tyhjiä huoneita ja tunneleita.

Totisesti rakkaus ei riitä.

 

On olemassa monta todistusta

      miten rakkaus voittaa,

      kaiken kestää ja kaiken anteeksi antaa.

      Mutta niinkuin rahalla voi ostaa,

      voi sillä ostaa vain sen

                 mikä rahalla on ostettavissa.

Totisesti rakkaus ei riitä.

 

Onnelliseksi voi rakastaja tulla

      mutta ellei rakkaus tuo tuskaa,

      ei surua, ei kärsimystä,

      päättyy onni tyhjyyteen

      ja tekee onnettomaksi.

      Ellei yö seuraa päivää

      ja hellettä viileys

                 tulee nääntymys.

Totisesti rakkaus ei riitä.

 

Niinpä sanotaankin:

      ei onnen tähden, ei saavutuksen riemusta

      sydämeni rakasta,

      vaan koska rakastamatta se ei voi olla.

      Se rakastaa, rakastaa

      ja onnellinen on, vaikka onneton oisi.

Ah, "n i m e t ö n", miten kauan

      tuo hulluus viisasta villitsee

      niin kauan sankaritekoineen

                 kaikki tyhjyyteen päättyy.

Totisesti rakkaus ei riitä.

 

 

 

Mene pois,

      mene pois itsesi luota

      ja häneen yhdy

      ja luule:

      tämä kaikki ja kaikki se

      mi tätä seuraa

      on sinua varten ja sinulle,

      ja miljoonat jotka sinua seuraa

                 ovat  S i n u l l e.

Ja kaupungit nousevat

      ja palavat onnesta

      saada nääntyä  S i n u u n.

 

 

Rakkaus, sanot sinä,

      rakkaus tuli

      ja otti minut ja antoi sinulle.

(Ja sinä unohdat risteyksen

      jossa oli kaksi tietä).

 

              x

 

Matka,

      matkan piti pian tapahtua,

      mutta tässä olen yhä vielä.

Annoin itseni, annoin elämäni

                 rakkaudelle,

      mutta äitini valittaa yhä

      ja isäni on uupunut.

Ja vaikka valitsin toisen tien

      ja rakastin rakastuneita,

      ei hellyys tuonut muuta

      kuin lisähellyyttä sydämeen

      joka hukkui "n i m e t t ö m ä ä n".

 

Olen tässä yhä

      eikä mitään ole tapahtunut,

      sillä "n i m e t t ö m ä s s ä"

      ei voi mitään tapahtua.

 

                      

 

 

Nyt ei minulla ole mitään muuta

kuin se, joka on tullut tyhjäksi,

ja se joka tyhjyydessä täyttyy tyhjyydestään.

En uskalla sanoa: onnellinen

sillä onneton voi sen kuulla

ja tehdä siitä hyötykasvin

ja kuolla sen syötyään.

Nimettämässä ei mitään voi tapahtua.