PIENIN

Eräs kaikkein pienin piirto
kävi silmääni etsivään.
Se suureni ihmeen lailla,
heräs eloa ilmentämään.

Usein katselin kysyvästi:
tuo, tuossako onni on?
En uskonut, kuljin kauas,
sain tuskia kohtalon.

Olin uupunut, väsyneenä
jo loppua läheten
minä viimeiset voimani nostin
yli kaikkien vastusten.

Kuin ihmeen lailla mä taaskin
tuon pienimmän kohtasin.
Se heräsi kirkkaammaksi
kuin lapsena aavistin.

Se kertoi salaisuuden
jota viisaat rakastaa.
Mutta tiesin: kullalla koskaan
ei voi sitä saavuttaa.

Se on pienin, kaikista muista,
mutta suurinta säilyttää;
se on syvintä hiljaisuutta
johon hukkuen äänet jää.