TODELLISUUS

 
Taas on sininen taivas,
pilvenhattarat ja tuuli joka puita heiluttaa
Ja lokki lentää, kaartelee ja etsii. . .
ja aalto rannan hiekkaa huuhtelee.
Tänä aamuna niinkuin eilen ja huomenna
on tänään.

Sinä tulit kuitenkin.
Olen odottanut jo jonkin aikaa.
Tiesin että tulet, vaikka en tiennyt hetkeä.
Sillä se joka minussa odottaa
on aina ollut tietoinen sinusta, että
silloin kun lakkaan odottamasta, sinä tulet,
olet siinä, ja minä katoan
kuin tuuli joka oli, mutta meni.
Me kaikki kolme olemme yksi:
minäisyyden ajatus minuudesta,
minuus sinusta joka olet me kolme.

Eilinen oli tässä aamussa
kuin niitti valmiiksi poratussa reiässä
ja kaikki aamut katosivat tämän aamun tuoreuteen.
Aikakausia ei ollut, oli vain aamut aamuina
ja äänet ääninä, jossa itkevä lapsi katosi aikakausien kakofoniaan.
Tänä aamuna niinkuin eilen ja huomenna on tänään.