Pois

George Weinberg: Luo itse oma elämäsi. 247 s. Suom. Mirja Rutanen Tammi 1978.
David Viscott: Opi elämään rohkeasti. 245 s. Suom. Klaus Karttunen. WSOY 1978.
Philip G Zimbardo: Ujous. 267 s. Lyhentäen ja soveltaen suom. Paula Leisten. Kirjayhtymä 1978.

NEUVOJA SATAMÄÄRIN

Jos populaaripsykologisoivan kirjan otsikosta löytyy imperatiivi, käskymuoto, löytyy niitä ilmeisesti paljon lisää kansien välistä, jolloin yleensä ei erehdy olettaessaan kirjan olevan jo perustaltaan mätä; se tulee jakelemaan ainakin yli sata ohjetta, neuvoa, käskyä, kieltoa, harjoitusta ja kehoitusta, jotka tietysti eroavat sitä ennen ostetun käskymuotokirjan moninaisista ohjeista. Perusta on mätä, koska käskymuoto paljastaa kirjan hengen noudattelevan koko kilpailukulttuurimme pyrkimyskilpailu- ja muovaamishenkeä. Kyse on tiettyyn menetelmään pelastamisesta, uskoontulemisesta, itsehypnoosin pakkopaitaan jähmettymisestä.

George Weinberg on tullut uskoon. Kirjan takakannen mainos julistaa hänen uskonsa ytimen; "Jokainen teko jonka teet, vahvistaa teon takana olevaa vaikutinta." Hän on elämänselitysten loppumattomasta määrästä suodattanut itselleen viime vuosisadan lopulla vaikuttaneen amerikkalaisen psykologin William Jamesin käsityksen jonka mukaan teot muovaavat tunteemme eikä päinvastoin, Siis esim. pelkäät koska juokset pakoon eikä päinvastoin. Hän katsoo parannelleensa Jamesin teoriaa tähdentämällä motivaation osuutta toiminnoissa. Lisäksi jätti James hänen mukaansa huomaamatta jokaisen teon seurauksen kaksivaiheisuuden: välittömänä seurauksena teon takana ollut motivaatio heikkenee mutta pitkällä tähtäimellä vain vahvistuu.

Weinberg vertaa teoriaansa - itseluomisen periaatetta - selkeydessään Newtonin taivaankappalten liikkeet yksinkertaisesti selittävään teoriaan entiseen sekasotkuun verrattuna. Yhtä rohkeasti hän jatkaa: "Itseluomisen periaatteen totuudet ovat kenties juuri niitä joita psykologia alun perin pyrkikin löytämään, ja minun mielestäni kaiken psykologian tulevaisuudessa pitäisi alkaa tästä periaatteesta. -- Eikä vain psykologian..."

*

Kuten Weinberg kehotti: "Luo!", on David Viscottillakin kehotus: "Opi!" Nyt on kysymys rohkeasti elämään oppimisesta riskejä ottamatta. Viscott näyttää menevän kaupaksi riittävästi koskapa tämä on jo kolmas suomenkielinen teos häneltä. Kuten Weinbergin teksti on hänenkin sanomansa pistemäistä tietyn perusteeman ympärillä pyörimistä ilman ajallisia tai sosiaalisia ulottuvuuksia - myös henkinen ulottuvuus puuttuu. Heille minuus on tietty muovattava paketti eivätkä he - kuten ei koko kulttuurimmekaan - eksy kyselemään tämän paketin syntyjuuria. Minuutta kyllä yritetään muutella, mutta se oletetaan aina olemassaolevaksi perusmuuttujaksi; variaabeliksi.

*

Vaikka Philip Zimbardo ei hänkään liikoja neuvonnan radoilta poikkea, on hänen selvityksensä ujoudesta ja sen voittamisesta kuitenkin miellyttävämpää tekstiä tuomitsemattomuudessaan: hän näkee muillakin ajatussuunnilla olevan arvoa. Lisäksi hänen näkemyksensä on laajempi irrottuen oman navan tarkastelusta näkemään myös laajempia sosiaalisia yhteyksiä ja kulttuurin vaikutusta yksilöön.

Zimbardon kirja perustuu vielä meneillään olevaan ujoustutkimukseen. Sen mukaan 80% amerikkalaisista on joskus tuntenut ujoutta, heistä 40%:lla se oli tutkimushetkelläkin ongelmana. Neljäsosa vastaajista piti itseään kroonisesti ujoina ja heistä 4% oli läpikotaisin ujoja, aina ja kaikkialla Yleisintä on ujous Japanissa: 57 % tutkimushetkellä ujoja.

Zimbardo kertoo päätyneensä samaan tulokseen kuin itämaiset kollegansa: japanilainen lapsi on siinä määrin kulttuurinsa vanki, ettei voi estää ujouden kehittymistä. Japanilaisen kasvatuksen mukainen tunteiden hillitseminen, itseilmaisun estäminen ja pakonomainen huomion kiinnittäminen yksityiskohtiin, suunnitelmiin, sääntöihin ja rituaaleihin hävittää spontaanisuuden jäykistäen kaikkea toimintaa sekä kieltää oikeutetun vihan ja ahdistuksen luonnollisen ilmaisemisen. Kun japanilaisen mielenterveys horjuu, pitää hän itseään pääsyyllisenä. Lisärasitteita tässä suhteessa ovat japanilaisen kulttuurin arvostama voimakas velvollisuudentunto, kiitollisuudenvelan maksaminen, korrekti ja kunnioitettava käytös auktoriteetteja kohtaan, syrjäänvetäytyminen ja tunne siitä, että asianomainen on aina itse vastuussa siitä, ettei pysty täyttämään muiden odotuksia. Japanilaisen kulttuurin ujoutta tiivistävien tekijöiden kautta on meidän helpompi ymmärtää muissa kulttuureissa ilmenevän ujouden ulkoisia aiheuttajia. Tietyn yksilön sisäiset ujouden syyt tuskin kirjan avulla lievittyvät tai haihtuvat, vaikka kolmasosa kirjasta lukijalle tarkoitettuja harjoituksia onkin. Erittäin harvoja tapauksia lukuunottamatta voi psyyken ongelmia pohtiva kirja olla muuta kuin tämän päivän tuki joka huomenna jo unohtuu.

Markku Siivola